Essee on pohdiskeleva kirjoitelma, joka perustuu mahdollisimman laajaan lähdekirjallisuuteen. Tieteellinen essee perustuu useisiin lähdeteoksiin päinvastoin kuin referaatti, essee myös sisältää referaatista poiketen kirjoittajan omaa pohdintaa ja kriittisiä havaintoja. Hyvä essee on johdonmukainen, sujuva ja selkeä. Esseen tarkoituksena on osoittaa kirjoittajan aiheeseen perehtyneisyys, kuitenkin sen on oltava siinä määrin yleistajuinen, että lukija voi laajemmin taustaa tietämättä ymmärtää lukemansa. Lähdeaineistoon perehtymiseen tulee varata riittävästi aikaa, sillä asian ymmärtämisen lisäksi kirjoittajalta odotetaan reflektoivaa ja kriittistä otetta tekstiin. Esseen tarkoitus on kuvata käsiteltävää aihetta, analysoida, arvioida ja vertailla eri lähteitä sekä luoda lopuksi synteesi aineistoon ja omaan ajatteluun perustuen.
Hyvässä esseessä muista teoksista otetut tekstiosat ja ajatukset osoitetaan asianmukaisin lähdeviittauksin. Kirjoittaja ei saa suoraan kopioida lähdekirjallisuutta; lähteessä esitetyt ajatukset esitetään omin sanoin muuttamatta alkuperäistä ajatusta. Hyvä essee on sujuvaa ja oikeakielistä kerrontaa kokonaisin lausein.
Miksi opinnoissa edellytetään esseen tekemistä? Tieteellisen esseen kirjoittaminen harjaannuttaa tieteellisen tekstin kirjoittamiseen ja lähteiden käyttöön, se kehittää kriittistä luku- ja kirjoitustaitoa, loogista ajattelua ja oman ajattelun esiintuomista. Se vaatii ymmärtämään samanaikaisesti useamman lähdeteoksen keskeisen sisällön, vertaamaan ja analysoimaan sekä suhteuttamaan muuhun käsillä olevaan tietoon ja omaan ajatteluun. Tieteellisen esseen sisältö liittyy tieteelliseen tutkimukseen, tieteen käsitteisiin ja ongelmiin, se voidaan kirjoittaa kuten tutkimusraporttikin tutkimusongelmia mukailevin peruskäsittein.
Esseen kirjoittaja voi käyttää lähdeaineistoa auktoriteettina eli nojautuen siihen, mitä auktoriteettina pidettävä henkilö on kirjoittanut. Toisaalta esseen kirjoittaja voi laittaa lähdeaineiston keskustelemaan, jolloin hän voi arvioida eri kirjoittajien näkemyksiä suhteessa omiin päätelmiinsä. Essee kirjoitetaan asiatekstillä kokonaisin lausein välttäen puheilmaisua tai terminologialla ja vierasperäisillä sanoilla kikkailua. Tieteen ja kirjoitelman aiheen mukaisia termejä tulee käyttää tarkoituksenmukaisesti, muutoin selkeä suomen kieli osoittaa asian ymmärtämistä. Kielenhuollolliset seikat eivät ole esseen pääasia, mutta silti niihin kannattaa kiinnittää huomiota; huoliteltu teksti osoittaa perehtyneisyyttä myös tältä osin. Tavallisimpia virheitä yleensä ovat pilkutukseen, yhdyssanoihin, sijamuotoihin, pronominien viittaussuhteisiin sekä passiivin käyttöön liittyvät virheet.
Muodoltaan essee noudattaa seuraavaa kolmijakoa: johdanto, ilmiön/asian esittely ja yhteenveto tai loppupohdinta, lähteet merkitään esseen loppuun asianmukaisesti. Väliotsikot tekstissä auttavat jäsentämään kirjoittamista sekä lukemaan kirjoitettua, väliotsikoita ei kuitenkaan tarvitse välttämättä numeroida. Kirjasinkokona käytetään kokoa 12 (esim. Times New Roman), rivivälinä 1.5, sivujen marginaalit 2.5.
Esseen pituus voi vaihdella parista sivusta muutamaan kymmeneen sivuun, pituus on kuitenkin suhteessa suoritettavaan opintoviikkomäärään esimerkiksi yhden opintoviikon suoritus merkitsee n. 4-6 sivua koneella kirjoitettua tekstiä (kirjasinkokona 12).
Arvostelussa huomioidaan seuraavat asiat sopivassa suhteessa huomioiden riippuen tehtävän aiheesta ja kirjoittajan käsittelytavasta:
kieli, lukuelämys
näkemyksellisyys, oman näkemyksen esiin tuominen
asioiden ja teemojen käsittelyn laajuus ja syvyys
pohdinnan omakokemuksellisuus ja syvyys
lähtökohtien esittely eli teesin esittäminen sekä analyysin että synteesin esittäminen
tieteellisyys, analyyttisyys
tätä listaa voisi jatkaa pitkäänkin mutta eiköhän lähdetä noilla liikkeelle
Lainaus Torsti Lehtisen kirjasta "Sanojen avaruus Luovan kirjoittamisen opas":
"Essee syntyy yleensä faktojen, olemassa olevien tosiasioiden, elämän ilmiöiden pohdiskelusta. Esseisti voi kiinnittää huomionsa yhteiskunnallisen elämän epäkohtiin, pysähtyä tarkastelemaan jotakin taideteosta tai kommentoida lukemaansa kirjaa, katsomaansa näytelmää, kuulemaansa musiikkiesitystä. Essee lähestyy siinä mielessä tieteellistä tutkielmaa, että sen lähtökohdat ovat peräisin kaikille yhteisestä kaikille yhteisestä todellisuudesta.
...
Novellin tavoin myös essee kuuluu kaunokirjallisuuteen. Pelkkä asiasisältö ei tee tekstistä esseetä. Essee ei pelkästään tiedota vaan pyrkii tarjoamaan lukijalleen uuden oivalluksen hetkiä. Esseessä painottuu kieli, jolla asiat ilmaistaan; se tähtää nautittavaan lukuelämykseen.
Tieteellinen tutkielma perustuu objektiiviseen totuuteen pyrkivään, rationaaliseen argumentointiin. Esseetä ei erota tutkielmasta argumentoinnin puute, vaan argumentoinnin subjektiivisuus, avoin näkemyksellisyys. Essee suosii kokeellista, karnevalistista ajattelua. Perustellessaan kantaansa esseisti ottaa riskejä. On täysin mahdollista, että hän ei enää itsekään ole samalla kannalla seuraavassa esseessään. Esseistille subjektiivisuus on totuus, mutta vain sen hetkinen kokeellinen totuus.
Tutkielman laatija esiintyy kurinalaisesti kuin äänensä koulinut laulusolisti. Esseisti ei kiellä vastenmielisienkään sivupersooniensa ääntä. Hän laulaa kuin yhden hengen sekakuoro. Esseistin objektiivisuus syntyy toisistaan poikkeavien subjektiivisten näkökantojen dialogina."
Sivu päivitetty viimeksi 1.12.2004